Kuulin, että minut on valittu
vuoden blogieläimeksi. Ensin olin aika hämmentynyt, varsinkin kun minut heti pestiin. Sitten huomasin, ettei tästä mitään vaivaa taida olla ja nyt olen jo aika mielissänikin tästä kunniasta.

Olen perusluonteeltani vaatimaton ja melko syrjäänvetäytyvä. Ei minua tosin haittaa jos lehdistö taas kaivaa esiin
skandaalinkäryisen menneisyyteni. Kaikkeen tottuu.Olen paljon paremmassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja kunhan kukaan ei istu nojatuoliini, on melko sama mitä lehdissä tai internetissä kirjoitetaan.
Haluan kiittää
Umppaa, joka järjesti minulle uuden kodin.
Eläinsuojeluyhdistyksen väkeä sekä kaikkia
vapaaehtoisia, jotka hoitivat minua ja ystäviäni sekä lahjoittivat rahaa tai tarvikkeita. Kiitän myös
koirahoitolan omaa väkeä ja uutta ystäväkoiraani Ruttua.Karvaiset kiitokset myös
raadille ja lukijoille. Tittelin velvoittamana tulen esiintymään tässä blogissa useammin
Tässä vielä tuomio, jonka entinen omistajani sai, vaikken noita aikoja haluakaan muistella.
Lämpimin terveisin Valkoinen Länsi-Ylämaan terrieri, Kerttu
Ps. Olen pahoillani, poropeukalo omistajani onnistui hävittämään sen aamuisen postauksen kommentteineen. Korvaukseksi hän lupasi laittaa tähän illalla pienen kuvasarjan Minusta.
Tässä olen melkein karvaton
Miksei valkoinen koira voi olla musta? Ihme touhua!

